Ryhmä OOO – Abstraktia tilassa ja maalauksessa

Ryhmä OOO – Abstraktia tilassa ja maalauksessa syntyi maalaamiskeskusteluista, maalaamisen ympärille, kiteytyen abstraktiin ja sen merkitykseen kullekin maalarille. Ryhmän taiteilijat lähestyvät kukin maalausta omalla tavallaan, kiertäen abstraktin maalauksen reunoilla ja ytimessä, tuoden yhteen maalaamisen tarpeellisuuden ja maalauksen kyvyn puhua ilman sanoja. Kuvaviitteen kadotessa maalauksessa korostuvat eleet, värit ja tunne. Tätä on pakko tehdä. Tämä on tärkeää. Maalaus ei lopu ja maalattava ei lopu. Se minkä näkee, mitä ei näe. Minkä tuntee, hengittää ja maistaa. Minkä väristä on?

Ryhmän taiteilijat:
Kaarina Haka
Tapani Hyypiä
Maaria Märkälä
Maaria Oikarinen
Matti Rantanen
Panu Ruotsalo
Mia Saharla

Advertisement

NÄYTTELYITÄ

OOO Ryhmä on pitänyt yhdessä kolme näyttelyä; Tampereella Taidekeskus Mältinrannan galleriassa,  Helsingissä Galleria Huuto Jätkäsaaressa (tila 1 & 2) sekä viimeisimpänä Galleria Lapinlahdessa Helsingissä kesällä 2018.

 

Alla kuvia näyttelyistä.

 

GALLERIA LAPINLAHTI / 2018

 

Kuvat: Maaria Oikarinen.

 

 

GALLERIA HUUTO JÄTKÄSAARI (1 & 2) / 2016

 

Kuvat: Maaria Oikarinen (http://hekuma.blogspot.fi/2016/03/talta-nayttaa-ooo-huudossa.html).

 

 

TAIDEKESKUS MÄLTINRANTA, GALLERIA / 2016

 

Kuvat: Mia Saharla.

MAALAAMINEN

KAARINA HAKA

Teen installaatiota, mutta lähtökohtana työskentelyssäni on maalaus. Työni pohjautuvat lähinnä kirpputoreilta hankittuun materiaaliin ja kierrätystavaraan, usein valitsen ne värin tai materiaalintunnun perusteella, välillä oudoissa löydöissä joku vaan kiehtoo. Työhuoneella materiaalit ovat levällään lattialla, ja ne alkavat vaikuttaa toisiinsa. Ompelen ja rakennan kolmiulotteisia, abstrakteja muotoja. Monet näkevät teokseni veistoksina, mutta itselleni yksittäistä teosta tärkeämpi on niistä tilaan rakentuva kokonaisuus. Kokonaisuudella tavoittelen maalauksen tunnelmaa ja käytän hyväkseni maalauksen peruselementtejä kuten värejä, sommitelmaa, kuultavuutta ja peittävyyttä, valoja ja varjoja, pieniä yksityiskohtia ja suuria pintoja. Lopullinen installaatio on siis minulle kuin kolmiulotteinen maalaus.

Kaarina Haka, Nimetön, 2016, installaatio: rautalanka, organza, tylli, liima, akryyli, kierrätetyt pehmoeläimet ja korut. Kiasma

Kaarina Haka, Nimetön, 2015, installaatio: verkot, rautalanka

TAPANI HYYPIÄ

Maalaus on minulle retki olemisen äärelle, sinne missä voi nähdä yhtä kirkkaasti joka suuntaan, missä aika ja paikka lakkaavat olemasta. Pyrin puhtaaseen ilmaisuun, että töiden katsominen ei edellyttäisi katsojalta mitään ennakkokäsitystä, käsitettä tai analyysia. Väri on aina ollut minulle ensimmäinen ehto, se sisällön ilmaisija, kaikki muut seikat tulevat siihen sitten suhteutettuna kulloisenkin tilanteen mukaan. Luotan sattumaan, kohtaloon, tuuriin, annan mielen karkailla. Joskus riittää, että vaan on halu levittää sitä väriä, ihmetellä sitä, miten kaksi yhdessä on enemmän kuin ne kaksi. Minua innoittavat muut taiteet, musiikki ja etenkin kirjallisuus, mutta aina palaan kahteen perusasiaan: luontoon ja taiteen historiaan. Vanhempi eurooppalainen maalaustaide on ehtymätön kultakaivos. Esimerkiksi renessanssin muotokuvien taustamaisemissa vaeltaminen kiehtoo aina.

Tapani Hyypiä, Van, öljy puulle, 25 x 25 cm, 2014

Tapani Hyypiä, L’etoile de mer (Meritähti), öljy levylle, 2014

MAARIA MÄRKÄLÄ

Minusta on yhdentekevää, esittääkö maalaus jotakin vai eikö esitä. Väri ja tunne merkitsevät. Hyvin abstraktikin maalaus voi olla tarkka esitys jostakin havainnosta – se voi olla pikkutarkka lähikuva tai kuvaus jostakin tunteesta, vallitsevasta energiasta. Maalaukseni ovat minun näköisiäni: vauhdikkaita, reippaat siveltimenvedot, raskaat maaliaineet, pinnallisen ja kepeän näköisiä – kätkevät sisälle suuria asioita ja isoja ajatuksia, selviytymistarinoita, unelmia ja uskoa.

Maaria Märkälä, Maailmalopun kuvat sarjasta Valkoinen, 2016, öljymaalaus kankaalle, 94cm x 80cm

Maaria Märkälä, That Skyfall, 2016, öljymaalaus kankaalle, 52cm x 40,5 cm

MAARIA OIKARINEN

Haluan maalata taivaallisen temppelin ja tuonelan eteisen, tarjoilla nektaria ja myrkkyä. Elämä on ihanaa ja kammottavaa, sitä tahdon maalata, enemmän kuitenkin sitä ihanaa, kaunista ja virvoittavaa. Eräänä kesänä, ehkä viisitoista vuotta sitten, vietin päiväkausia kainuulaisella suolammella maalaten sammalta, varpuja, niittyvillaa, pieniä mäntyjä ja niiden kuvajaisia veden tummuudessa. Seuraavana kesänä maalasinkin vain heijastusten jatkuvasti muuttuvan väreilyn: miten aurinko, tuuli ja pilvet liikuttivat kuvaa. Puiden pysyvä törötys ei enää kiinnostanut. Vähitellen aloin maalata ateljeessa ilman konreettisia lähtökohtia. Kuningatar Väri määrää, mitä kankaallani tapahtuu. En ikinä kyllästy etsimään, sekoittamaan ja rinnastamaan värejä tai pohtimaan kunkin värin osallistumista maalauksen kokonaisuuteen. Toisaalta maanis-depressiivinen mieli kaikkine tuntemuksineen ilmaisee itseään voimakkaasti, tätä puolta en yritäkään kontrolloida.

Maaria Oikarinen,  Golden Spirit 4 , 2016, 125 x 160 cm

Maaria Oikarinen, Nauraa päin naamaa, 2015, 174 x 210 cm

MATTI RANTANEN

Maalatessani haluan tehdä kaksiulotteiselle pinnalle illuusion kolmiulotteisuudesta. Haluan luoda tunteen vaakasuorasta, pystysuorasta, työntyvästä ja painuvasta liikkeestä. Usein käytän toistoa tehokeinona saadakseni aikaan hypnoottista ja monotonista kuvakieltä. Maalausprosessi on myös iso osa teoksiani. Olen halunnut luoda materiaalin tuntua töihini jättämällä tekoprosessin aiheuttamat jäljet näkyviin, kuten esim. mattoveitsen aiheuttamat viillot maalauksen pinnassa tai vahingossa maalarinteipin alle päässeen maalin.

Matti Rantanen, Nimetön, 2016, akryyli MDF-levylle, 100 x 205 cm

Matti Rantanen, Nimetön, 2016, akryyli MDF-levylle, 100cm x 80cm

PANU RUOTSALO

Käsi tykkää tehdä laajoja liikkeitä, silmä takertuu yksityiskohtiin ja mieli valvoo prosessia. Taiteen kieli on siis myös kehon ja mielen kieli. Musiikissa ja kuvataiteessa liikutaan saman tyyppisten lainalaisuuksien ja rakenteiden huoneessa. Maalaus ja musiikki ovat toisinaan minulle ihan yhtä. Abstraktia siksi, koska kaikki joka tapauksessa on abstraktia. Kaikki värähtelee, muuttaa muotoa ja merkitystä. Yhteen muotoon, tai yhteen kokemukseen on vaikea luottaa, joten olen prosessissa, jossa haen asioiden ydintä, sielua ja tunnetta. Ego on heitettävä pois, ja tutkittava, kuinka syvälle pääsee…

Panu Ruotsalo, Old LP, new scratsh, 2017, akryyli kankaalle, 170 x 200 cm

Panu Ruotsalo, No ego, 2017, akryyli kankaalle, 200 x 170 cm

MIA SAHARLA

Työskentelyprosessiani ohjaavat kankaan taittelu sekä rypistely, jotka estävät täyden kontrollin maalausjäljen suhteen. Teoksissa syntyy viittauksia paitsi maalauksen muodon pohdintaan, myös maalauksen ulkopuolelle, vaatteisiin ja vaatteiden laskoksiin, teollisen printtikuvion jatkuvuuteen. Materiaalit ovat kuitenkin perinteisiä maalauksen materiaaleja, olen tehnyt valinnan pysyä niissä. Kankaan laskostamisen, kietomisen ja poimuttamisen koen hellänä eleenä ja se tuo teoksiin fyysisen tunnun. Maalaukseen muodostuu erilaisia tiloja, paitsi maalausjäljen suhteessa taitoksiin myös laskosten suhteessa pintaan. Luonteeltaan röyhkeä ja merkkaava spraymaali toimii hetkittäin poeettisesti perinteisen siveltimen jäljen rinnalla.

Mia Saharla, Comfort Piece, 2017, muste ja akryylispray kankaalle, 43 x 41 x 7 cm

Mia Saharla, Tuning, 2017, muste ja akryylispray kankaalle, 43 x 33 x 12 cm